Villanillan Agnese - ensimmäinen shelttini.

Eipä ole tänne tullut kirjotettua kun liikaa miettinyt sitä mitä kirjottais ja mistä..

Päätin sitten kirjottaa Ansusta, mun 3 vuotiaasta shetlanninlammaskoirasta joka tuli mulle huhtikuussa 2012.

Oma shetlanninlammaskoira oli ollut jo 5 vuotta haaveena mutta tämän hetkinen elämäntilanne ei sallinnut pennun ottamista. Viimeiset 2 vuotta olin etsinyt tietoa rodusta ja kysellyt kasvattajilta. Keväällä 2012  aloin vihdoin etsimään minulle sopivaa koiraa. Etsinnässä oli  1-4 vuotias narttu tai leikattu urosta jota olisi jo jonkun verran koulutettu. Muutama viikko meni kunnes hyvä ystäväni löysi sattumalta ilmoituksen koiranmyyntipalstalta jossa etsittiin kotia 3 vuotiaalle shetlanninlammaskoiralle. Koira sijaitsi Kouvolassa ja kriteereitä uudelle omistajalle oli paljon. Olin lähes varma etten sitä saisi ja mietin pitkään soitanko. Soitto kuitenkin kannatti ja päätettiin että Ansua lähdettäisiin katsomaan jo viikon päästä sunnuntaina.

Matka oli pitkä  joten otin seurakseni ja henkiseksi tuekseni kaverini Tampereelta mukaan. Uuteen koiraan tutustumaan lähti myös 2 -vuotias suomenajokoirani, Lilli. Tapaaminen oli hyvittava alkuun kun kasvattaja oli juuri tulossa lenkiltä koirien kanssa. Mietin siinä sitten et mikähän noista pihaan saapuvista koirista on Ansu. Kaveri siinä kuiskasi että jotakin söpöstä pennusta. Siinä olikin sitten ihmettelemistä kun kyseinen "pentu " olkikin 3-vuotias Ansu!

Ansu käyttäytyi meitä kohtaa alkuun varoen ja haukkumalla mutta hetken päästä tunki jo syliin kerjäämään rapsutuksia. Lähdettiin siinä ensin Ansun ja Lillin kanssa lähellä olevaan metsään jossa koirat saisivat rauhassa tutustua toisiinsa. Metsässä kävellessä kasvattaja kertoi Ansusta ja minä Lillistä sekä uudesta kodista. Mitä enemmän sain tietää koirasta ja näin kuinka hyvin toimeen koirat tulivat, sitä enemnmän varmistuin asiasta. Olin löytänyt minulle sopivan koiran.

Ei siinä sitten kauaa mietitty kun alettiin kauppakirjoja tekemään. Ansu sai mukaansa tutun lelun, pehmeän alustan jossa tuttua hajua, kaulapannan,hihnan ja ruokaa. Käteen sain vielä Ansun rekisteritodistuksen, näyttelytodistukset ja eläinlääkäripapereita. Kotimatka alkoi ja minä olin onnellinen.

Nyt mä sain sen - ikioman ensimmäinen shelttini !

                                                    Kuva Ansusta elokuussa 2012.